Jos vaikka vaihteeksi kuulumisia..

Niin se on jo elokuukin kohta lopuillaan ja viimeisetkin kesäkukat, joita en onnistunut huonosta hoidosta huolimatta tappamaan, alkavat pikkuhiljaa nuutumaan. Esikoispoikamme aloitti viime viikolla esikoulun ja on ehkä nyt aika ruveta hellittämään napanuorasta. On se niin sydäntäsärkevää katsoa, kun toinen menee sinne isojen koululaisten joukkoon. Ja vielä kun samaan eskariin siirtyi vain pari tuttua lasta, joille ei yhtäkkiä minun mussukan seura enää kelpaakkaan, niin aika avuttomaksi sitä itsensä tuntee..Monta kyyneltä on tämä äiti vierittänyt nähdessään lapsensa leikkivän yksin koulun pihan toisessa päässä, kun toiset temmeltävät muualla. Miksi kaiken pitää aina mennä vaikeimman kautta? Toivottavasti poju löytää pian oman paikkansa ryhmässä ja rohkenee ruveta etsimään uusia kavereita..

Möttivarvasta piikitettiin tänään oikein olan takaa, kun kesäkuun alun sairastelu jätti jälkeensä ihanien sinipunaisten laikkujen lisäksi nivelkivut. Nyt sitten yritetään saada selville, et onko kyseessä reuma vai jotain ihan muuta. Yllättävän hyvin ruotsinkielinen asiointi tanskalaisen lääkärin kanssa sujui, vaikka kummallakin oli lieviä kieliopillisia ongelmia..On se jännä juttu, et tämänkokoisella paikkakunnalla mulle sattuu tulemaan virastoissa aina ne virkailijat vastaan, ketkä ei osaa suomea..

Kummitätini "etelästä" käväisi alkuviikosta serkkuni ja tämän kahden lapsen kanssa parin päivän "kesälomalla". Ihan mukavasti meni vierailu, vaikka viimeksi ollaan tavattu v 2000. Ehkäpä nyt tulee pidettyä yhteyksiä vähän tiiviimmin..Mulla vaan harmittaa tää oma arkuuteni; juuri kun aloin olla oma itseni, niin vieraat lähtivät :)..Mutta minkäs sille voi, et on tällainen hitaasti lämpenevä ja tarkkaileva luonne..

Hitsi vie, jopa meni aika taas nopeaa. Neiti kohta 9kk herää viiden tunnin päästä ja sitten taas arkinen aherrus alkaa..huhhuh, taitaa tulla rankka päivä huomisesta näillä unilla..